Pankkiunionin perustukset lähestulkoon koossa – Yhteisen talletussuojan käyttöönottoa saadaan odottaa vielä vuosia, arvioi Sixten Korkman

EKP:n päärakennus Frankfurtissa: Kuva: Pexels

Suomi oli yksi niistä euroalueen jäsenmaista, joka ei hyväksynyt EU:n komission esittämiä pankkiunionin viimeistelyä koskevia ehdotuksia. Marraskuussa 2017 annetuissa ehdotuksissa jäsenmaita kehotettiin etenemään kohti yhteisen talletussuojajärjestelmän perustamista. Talousasiantuntija Sixten Korkman arvioi, että talletussuojan käyttöönottoa saadaan odottaa parhaimmillaankin vielä vuosia.

Teksti: Kasper Korpela

Talous- ja rahaliiton (EMU) syventämistä varten suunniteltu yhteinen rahoituskehys, pankkiunioni, valmistuu vuosi kerrallaan.

Pankkiunionilla tarkoitetaan pankkisektorin valvontaan ja kriisinratkaisuun perustuvaa EU-tason järjestelmää, joka tähtää ensisijaisesti rahoitusalan vakauteen Euroopassa.

Vuonna 2008 Yhdysvalloissa puhjennut finanssikriisi johti nopeasti euroalueen rahoitusmarkkinoiden epävakauteen. Talouskriisin synty vakaalla euroalueella paljasti EMU:n toimimattomuuden. Kriisi oli odottamaton, eikä siihen osattu reagoida.

Euroalue on toipunut talous- ja velkakriisin vaikutuksista tähän päivään asti. Yhdysvalloissa pahimman yli päästiin nopeammin, koska siellä alettiin välittömästi toimia liittotasolla pankkisektorin vakauttamiseksi.

Pankkien elvytys ja kriisinratkaisu on jäänyt kansallisvaltioiden harteille.

Pankkisektorin kriisinratkaisun keskittyminen yksittäiselle valtiolle kasvattaa valtiontalouden budjettivajetta ja johtaa ennenpitkää ylivelkaantuneen valtion maksukyvyttömyyteen.

Talous -ja velkakriisin vallitessa EU:n toimielimissä oivallettiin, ettei yhteinen valuutta suoraan merkitse sitä, että rahoitusmarkkinat toimisivat.

Rahaliiton epäkohtana on pidetty muun muassa sitä, ettei sen toimielimillä ole tarpeeksi valtaa puuttua pankkisektorin riskeihin. Pankkien elvytys ja kriisinratkaisu on jäänyt kansallisvaltioiden harteille. Niin ikään pankkien keskinäinen riippuvuus on ollut omiaan levittämään yksittäisen pankin ongelmia muillekin pankeille ja sitä kautta valtioille.

Valvonnan ja kriisinratkaisun siirtäminen valtioilta ylikansalliselle tasolle ratkaissee tämän ongelman.

Pankeilta kerätään varausmaksuja kriisinratkaisurahastoon, jota hyödynnetään pankkien elvyttämisessä. Siinä toteutuu muun muassa yksi pankkiunionin kriisinratkaisun keskeisistä tavoitteista: se ettei pankkien elvytykseen käytetä veronmaksajien rahoja.

Yhteinen sääntökirja lisää puolestaan rahoitusvakautta pankkien välisen tasapuolisen sääntelyn ja pääomavaatimusten kiristyessä.

Sixten Korkman: “Edelleen tarvitaan toimia pankkiriskien pienentämiseksi niissä maissa, joissa ne ovat muita maita suuremmat”

Yhteisellä talletussuojalla pyritään varmistamaan pankkitalletusten turvallisuus kaikissa pankeissa riippumatta maantieteellisestä sijainnista pankkiunionissa.

Komissio on korostanut yhteisen talletussuojan merkitystä osana pankkiunionia.

Kolmesta vaiheesta koostuvan talletussuojajärjestelmän ensimmäisen vaiheen, jälleenvakuutusvaiheen, käyttöönoton odotettiin aluksi tapahtuvan jo vuoden 2017 alussa. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Vasta marraskuussa 2017 komission mukaan pankkisektorin riskejä oltiin vähennetty sen esityksissä riittävästi, ja jäsenvaltioiden olisi tullut hyväksyä ne.

Komissio toivoi myös, että jäsenmaat alkaisivat jo edetä kohti eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän ensimmäisen vaiheen käyttöönottoa.

Jäsenmaat eivät kuitenkaan olleet komission kanssa yhtä mieltä pankkisektorin riskien tasapuolisesta jakautumisesta jäsenmaiden kesken.

“Pankkisektorin riskit ovat edelleen paljon suurempia esimerkiksi Italiassa kuin Suomessa, minkä takia siirtyminen jo nyt yhteiseen talletusvakuutusjärjestelmään ei ole mahdollista. Edelleen tarvitaan toimia pankkiriskien pienentämiseksi niissä maissa, joissa ne ovat muita maita suuremmat”, kertoo Aalto-yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Sixten Korkman.

Suomenkin kanta on, että komission ehdotukset eivät vielä merkitse riittävää pankkisektorin riskien vähenemistä. 

Vielä on siis epäselvää kuinka nopeasti talletussuojan perustamisen edellytyksistä päästään jäsenmaiden kesken yksimielisyyteen ja miten pankkiunionin aikataulu ehtii vielä muuttua.

“Pelkään, että kestää parhaimmillaankin vielä ainakin pari vuotta. Lisäksi Italian vaalit (keväällä) voivat sekoittaa koko pakan, sillä siellä ovat EU-vastaiset puolueet vahvoilla”, arvioi Korkman talletussuojan käyttöönottoa.

Lisäksi talletussuojan ensimmäisen vaiheen käyttöönotosta kolmannen vaiheen käyttöönottoon kuluu 8 vuotta.